Tarina kahveista

Rakastan kahvia. Mitä vahvempi, sen parempi. Kahvia olen juonut jo vuosikausia, enkä edes muista koska olen varsinaisesti aloittanut kahvinjuonnin. Kuulemma ekaa kertaa olen maistanut kahvia (mustana, tietenkin!) ihan pikkuisena jo. Sanottiin, että musta kahvi tekee mustat hiukset. Ei niitä mustia hiuksia ihan kahvin avulla saanut, mutta kahvi maistui siitä huolimatta :) Olin aika helppo kahvinjuoja; en tiennyt eri kahveista, pavuista tai paahtoasteesta mitään, joten kaikki kävi. Kun aloin itselleni ostaa kahvia, ostin lähinnä halvinta suodatinkahvia - vaaleapaahtoisena, kuten Suomessa on tapana. 

Asuin Istanbulissa 3 kuukautta kesällä 2010. Tuona aikana join lähinnä teetä, kuten paikallisetkin. En kaivannut suodatinkahvia ollenkaan, sillä paikallinen kahvi on niin paljon parempaa  - vahvaa ja herkullista. Kahviloista ei ollut puutetta, kävellessä näkyi yksi Starbucks siellä ja toinen täällä. Plus tietenkin kaikki paikalliset ketjut ja yksittäiset kahvilat... Kavereiden kanssa tuli käytyä kahviloissa aina joskus, mutta usein päädyin juomaan niissäkin teetä tai turkkilaista kahvia. Suomeen paluun jälkeen  kaipasin turkkilaista kahvia, ja olinkin ostanut itselleni ison paketin sitä. Valmistin sitä itselleni usein, mutta silti se ei vaan maistunut läheskään samalta kuin mihin olin tottunut. Ihanan Istanbulin  tunnelma, tuoksut ja äänet puuttuivat. 

Turkkilainen kahvi

Muutin keväällä 2011 neljäksi kuukaudeksi Korfulle, Kreikkaan. Siellä tutustuin heti alkuun ihanan viilentävään frappéen, jota tuli noiden kuukausien aikana juotua vähintään kerran päivässä - erityisesti sen jälkeen kun itse opin tekemään sitä :) Frappé on yksinkertainen valmistaa - pohjalle pikakahvijauhetta ja vettä sen verran, että se juuri peittää kahvijauheen. Sokeria maun mukaan ja mikserillä sekaisin. Päälle runsaasti jääpaloja ja vettä (tai maitoa), sekä pilli ja ei muuta kuin nauttimaan! Näin yksinkertainen kun se tosiaan on, en ymmärrä miksi Suomesta ei saa kunnon frappéa mistään, tai sitten en vain ole käynyt oikeissa paikoissa. Onneksi sitä pystyn kotonakin valmistamaan, kun tulee ikävä tätä herkkua :)

Frappé

Frappéakin enemmän pidin jääkahveista - freddo espressosta ja freddo cappuccinosta. Nimensä mukaisesti kyseessä on espresso ja cappuccino, jotka maistuvat kuumana kesäpäivänä huomattavasti paremmalta kylmänä pitkästä lasista, kuin kuumana  pienestä kupista. Valitettavasti näitä(kään) ei taida Suomen kahviloista saada (ainakaan niistä joissa olen käynyt).

Freddo espresso & freddo cappuccino
Taustalla Lefkadan kaupunki

Kovasti noihin ehdin kiintyä neljän kuukauden aikana (kuten tietysti muutenkin Korfuun ja kreikkalaiseen elämäntapaan) ja Suomessa iski pieni ahdistus, kun hyvää kahvia ei tuntunut saavan mistään. Kokeilin parissa kahvilassa heidän versioita frappésta, mutta se oli aivan jotain muuta kuin mihin olin tottunut. Freddo espressoa tai cappuccinoa en ole nähnyt missään kahvilassa, tosin enhän toki ole myöskään kaikissa kahviloissa Suomessa käynyt :) 

Aloitin toukokuussa kesätyöt kahvilassa. Saatiin aluksi koulutus erikoiskahvien valmistamiseen baristakouluttajalta, kutsuttiin häntä kahvijumalaksi :) maisteltiin yli kymmenen kuppia espressoa ja opeteltiin erottamaan hyvä ja paha espresso ja se, miten espresson valumisnopeus vaikuttaa makuun ja laatuun ja miten papujen jauhamiskarkeus vaikuttaa valumisnopeuteen. Sinä päivänä maistoin myös ehkä elämäni ensimmäisen kerran oikeasti hyvää suodatinkahvia. Veden ja kahvipapujen määrää sekä kahvipapujen jauhatusasteikkoa säädettiin pari tuntia - ja pakko sanoa että lopputulos oli taivaallista! Kahvina oli tummapaahtoinen Café Hieno. Sen päivän jälkeen en olekaan vaaleapaahtoista kahvia ostanut. 

Oli todella mielenkiintoista oppia valmistamaan täydellinen espresso, juuri jauhetuista pavuista, juuri oikealla valumisnopeudella. Kahvilasta kun on kyse, tokihan opeteltiin myös vaahdottamaan maitoa. Se olikin hauskaa :) kaikilla tuntui aluksi olevan vähän hakusessa, että mistä kohtaa kannusta pidetään kiinni ja miten syvälle maidonvaahdotinputki laitetaan. Todettiin, että harjoitusta vaatii ja onneksi maitoa riitti useampaan harjoittelukertaan :) Opeteltiin myös, miten eri kahvit valmistetaan. Kahvilassamme tarjoillaan espressoa (myös tuplana), cappuccinoa, lattea, sekä latte macchiattoa ja espresso macchiatoa. Tärkeintä oli muistaa maitovaahtojen eroavaisuudet eri kahveihin ja tuleeko pohjaksi yksi vai kaksi espressoshottia.

Ensimmäisenä työpäivänä saatiin harjoitella koko päivä kahvien valmistusta, jotta osataan valmistaa parhaimmat mahdolliset kahvit. Harjoittelin itse erityisesti maidon vaahdottamista - kopauttelua, sekoittamista ja sen kaatamista lasiin niin, että lopputulos näyttää hyvältä. Rutiiniksi tämäkin asia lopulta muodostui, eikä tarvinnut enää miettiä, että mitenkähän se latte macchiato tai muutkaan oikein tehdään :) Työt lopetin tuolla viime kuun lopussa, mutta oikein mukava kesätyöpaikka oli, antoi taas vähän osviittaa siitä mitä ehkä haluaisin "isona" tehdä :) 

Eikä tarvitse niin surkutellakaan ettei saa töissä ilmaiseksi espressoa, sillä ostettiin meille espressopannu (mutteripannu) ja espressopapuja, jotka jauhettiin itse. Ei ihan samanlaista cremaa saa espresson pinnalle tuolla pannulla, mutta oi, kyllä on hyvää! Ostettiin myös maidonvaahdotin ja nyt kotonakin pystyy tekemään hyvälaatuisia kahvijuomia, nam :) Cappuccino ja latte taitaakin olla ainoat kahvijuomat, joíssa maito on mielestäni hyvää. Suodatinkahvin maito mielestäni pilaa täysin, kahvin kuitenkin kuuluu maistua kahville, eikä maidolle. Vai mitä? Sokeria en myöskään kahviin lisää.

Nykyään siis juon tummapaahtoista suodatinkahvia, nyt on kaapissa Löfbergs Lilan Crescendo  -joka on tällä hetkellä ehdoton suosikkini - sekä omalla espressopannulla tehtyjä kahvijuomia. Kahviloissa käydessäni olen aika tarkka laadusta, enkä tosiaan mitä tahansa suodatinkahvia enää juo. Hyvä kahvi, parempi mieli. Taidanpa keittää iltakupposet ihanaa Löfbergsin kahvia. Suosittelen! 

Meri tykkää :)